Vievätköhän ne vaimoni?

Lähettelevät postia. Se tapahtui ensimmäisen kerran maaliskuun alussa. Ja nyt taas, pian vapun jälkeen. Ensin tuli kortti, kutsu ja juna-aikataulut. Nyt tuli vielä jokin lautapeli, jossa on auringonkukkia ja kaikenlaista positiivista ja Komiaa asiaa asumisesta ja olemisesta.

Viettelykset ovat löytyneet porvoolaisesta postilaatikostamme vaimoni nimellä. Houkuttelevat muuttamaan Komialle seudulle, Seinäjoelle tai sinnepäin.

Olen tarkkaillut vaimoani. Ensimmäinen kutsu pyöri hetken aikaa sohvapöydän ja lehtikorin välillä. Jokunen vierailijakin taisi sitä käydessään vilkaista. Herätti keskustelua, en puuttunut. Mutta nyt tämä toinen, tämä peli, sitä on selattu ja käännelty, taitettu ja avattu. Istuttu hiljaa sohvalla ja luettu tarinoita Jalasjärvestä. Jopa yläkouluikäinen poikammekin on peliä vilkaissut.

Mitä jos vaimoni hurahtaa? Jos hän alkaakin kaivata takaisin, lähemmäs syntymäseutujaan? Hän on sosionomi, töitä varmaan riittäisi niin siellä kuin täällä. Mutta vastahan me tähän muutettiin. Viimekesänä me tavalliset tuulipukuihmiset maksoimme toisille tavallisille tuulipukuihmisille rapiat 200.000 euroa tästä tavallisesta pienestä rivitalonpätkästä. Sillä rahalla eläisi tilavasti Kauhavalla. Saisi vaikka hevostallin. Eivät miljonäärit markka-aikana rivitalossa asuneet.

Luulevatkohan ne onnistuvansa? Yritän torjua eteläpohjalaisen vetovoimakampanjan mielestäni. Ei kai kukaan tolkun ihminen luule, että ilolla ja auringonkukilla kuorrutetut Komiat kuntakehut oikeasti vaimoani täältä mihinkään veisi. Tai sitten minua?

Aluekehityksen köysi kuristaa kaulaani, pitäisikö minunkin lähetellä samoja viehkoja viestejä? Mutta miksi, kun näyttää siltä, että näille main tullaan kutsumattakin. Meillä kun sattuu olemaan niin suora ja lyhyt tie Helsinkiin. Niin - sekö sitten on paras mahdollinen maaperä juurevalle innovaatiojärjestelmän kehittämiselle ja aluesitoutuneelle kasvu-uralle?

Tahtomaakunnan viestit pyörivät mielessäni. Vaikka vetovoimakampanja on kallis riskisijoitus, ja vaikka sijoitetun pääoman tuotto-odotus realisoituukin ehkä vasta pitkän ajan kuluttua, silti joku on kai jossain jollain tavoin onnistunut.

Viesti on tavoittanut, sillä Komiat auringonkukat jatkavat kukintaansa keskusteluissa, vaimoni ystäväverkossa, Facebookissa, työpaikoilla. Ja vaikkapa tässä blogissa, johon otin asiakseni asiasta kirjoittaa.

Jatkatko sinä?


Topi Haapanen
aluekehitysjohtaja, Posintra Oy, Porvoo